Huomasin tänään käsityöntunnilla kuinka paljon sitä tulekaan valitettua asioista. Se on jo tietty asia erikseen että ottaa päähän vonguttaa ompelukonetta tai laulella typeriä tekopirteitä lauluja muusiikissa. Jos risoo, niin sitten risoo, ja saakin risoa.
Mutta.
Täytyyhän sitä aikuisen ihmisen osata pitää suunsa kiinni ja hoitaa nämä asiat ihan "keskenänsä", ettei muiden tarvitse kuunnella. Taas kerran syytä mennä itteensä; poika, poika...
Enkä tahdo antaa ihmisille itsestäni kuvaa ainaisena valittajana ja vonkujana. Alituinen murjottaja on paljon lähempänä totuutta.
Puhun muutenkin liikaa, pitää vähentää.
Se ärsyttää minua varmaan yhtä paljon kuin se varmasti ärsyttää muita.
+QUIES QUIETIS+
tiistai 30. syyskuuta 2008
maanantai 29. syyskuuta 2008
Kuudes luku - CONATUS
Viime lauantaina, kun kaikki mahdollinen oli jo tehty (syöty, käyty pitkällä kävelyllä ja opiskeltu sanaa niin paljon ettei enää jaksanut), päätin alkaa väsäämään 2000:n palan palapeliä jonka otin himasta mukaan kämpälle...
En tainnut aivan käsittää minkä magnitudin homma se tulisi olemaan. Nelisen tuntia palapelin kimpussa, ja minulla oli kasassa ehkä 50 (?) palaa. Työstin palapeliä eilenkin varmaan toiset neljä tuntia... nyt on ehkä 100 (?) palaa ko'ossa. Se tekee n. 5%
...
Kaikenlaisella sitä ihmislapset itseään rasittavatkin.
En tainnut aivan käsittää minkä magnitudin homma se tulisi olemaan. Nelisen tuntia palapelin kimpussa, ja minulla oli kasassa ehkä 50 (?) palaa. Työstin palapeliä eilenkin varmaan toiset neljä tuntia... nyt on ehkä 100 (?) palaa ko'ossa. Se tekee n. 5%
...
Kaikenlaisella sitä ihmislapset itseään rasittavatkin.
keskiviikko 24. syyskuuta 2008
Viides luku - MAERO II
Tänään on koulussa keskusteltu tästä kauhajoen tapauksesta. Mitäpä tässä voi sanoa sitten? Näin kävi, eikä sille voitu mitään. Pelkään että vuoden sisään näin käy jälleen. Miksi pelkään niin? Koska jokin nämä jutut aiheuttaa, eikä sille ole nopeaa ratkaisua olemassa.
Emme edes tarkkaan tiedä miksi.
Ainahan sitä voi jakaa miekan pistojen lailla syytöksiä sinne ja tänne, syyttää mediaa, ja tietokonopelejä, ja elokuvia, metalli musiikkia, youtubea, opettajia, poliisia (tätä tulee taas, ihan varmasti), päättäjiä, terveydenhuoltoa, kotia, vanhempia, koulukiusaajia.
Tällainen on maailma jossa elämme, ihmiset satuttavat toisiaa, repivät, riistävät, tuhoavat ja tappavat.
Niin on ollut läpi aikojen.
Itse olen pohtinut sitä että tällaiset teot syntyvät vihasta, vihasta koulukiusaajia kohtaan, ja niitä kohtaan jotka kohtelevat kaltoin, mitätöivät tai jättävät huomiotta. Mutta eräs ystäväni totesi luennolla viisaasti sen, minkä hän oli huomannut. Kouluampujat tahtovat, kaipaavat; janoavat jotain parempaa. Mutteivat saa, ja siksi näin käy.
En ollenkaan ymmärtänyt kuinka viisas ystäväni onkaan!
(Edellä mainittu syy ei varmastikkaan päde kaikkiin tapauksiin, mutta se on mielekkäämpi ja luultavasti totuudellisempi vastaus kuin "He olivat hulluja").
Mutta oikeasti, tuon asian olen löytänyt itsestänikin. Sitä tekee pahaa, tai ainakin ajattelee sitä, tietäen kyllä sisimmässään että se on väärin. Mutta teko ja ajatus huutavat kokoajan jollekkin; "pysäytä minut", "sano minulle että olen väärässä", "todista että olen väärässä""sano että minua rakastetaan"... "Mutta kuuleeko kukaan?
Ehkä, ehkä ei.
En ala puollustelemaan näiden rikosten tekijöitä, en näiden enkä muidenkaan, vaikka näin kirjoitankin. Viimekädessä tietoisesta pahasta teosta on vastuu tekijällä itsellään.
Minä en ala täällä ketään tuomitsemaan,
Herra on totinen tuomari.
Minulla ei ole sanoja lohduttaa surevia.
Joten vaikenen .
Emme edes tarkkaan tiedä miksi.
Ainahan sitä voi jakaa miekan pistojen lailla syytöksiä sinne ja tänne, syyttää mediaa, ja tietokonopelejä, ja elokuvia, metalli musiikkia, youtubea, opettajia, poliisia (tätä tulee taas, ihan varmasti), päättäjiä, terveydenhuoltoa, kotia, vanhempia, koulukiusaajia.
Tällainen on maailma jossa elämme, ihmiset satuttavat toisiaa, repivät, riistävät, tuhoavat ja tappavat.
Niin on ollut läpi aikojen.
Itse olen pohtinut sitä että tällaiset teot syntyvät vihasta, vihasta koulukiusaajia kohtaan, ja niitä kohtaan jotka kohtelevat kaltoin, mitätöivät tai jättävät huomiotta. Mutta eräs ystäväni totesi luennolla viisaasti sen, minkä hän oli huomannut. Kouluampujat tahtovat, kaipaavat; janoavat jotain parempaa. Mutteivat saa, ja siksi näin käy.
En ollenkaan ymmärtänyt kuinka viisas ystäväni onkaan!
(Edellä mainittu syy ei varmastikkaan päde kaikkiin tapauksiin, mutta se on mielekkäämpi ja luultavasti totuudellisempi vastaus kuin "He olivat hulluja").
Mutta oikeasti, tuon asian olen löytänyt itsestänikin. Sitä tekee pahaa, tai ainakin ajattelee sitä, tietäen kyllä sisimmässään että se on väärin. Mutta teko ja ajatus huutavat kokoajan jollekkin; "pysäytä minut", "sano minulle että olen väärässä", "todista että olen väärässä""sano että minua rakastetaan"... "Mutta kuuleeko kukaan?
Ehkä, ehkä ei.
En ala puollustelemaan näiden rikosten tekijöitä, en näiden enkä muidenkaan, vaikka näin kirjoitankin. Viimekädessä tietoisesta pahasta teosta on vastuu tekijällä itsellään.
Minä en ala täällä ketään tuomitsemaan,
Herra on totinen tuomari.
Minulla ei ole sanoja lohduttaa surevia.
Joten vaikenen .
tiistai 23. syyskuuta 2008
Neljäs luku - MAERO
Tänään on Jokelan tragedia uusiutunut Kauhajoella. 20 vuotias mies on ampunut kuolettavasti yhdeksää ihmistä, ja haavoittanut varmaan useampia palvelualojen oppilaitoksessa. Jokelassa kuoli kahdeksan tekijä mukaan lukien yhdeksän nuorta, nyt sama on toistunut. Kuten Jokelassakin tekijä ampui lopuksi itseään päähän. Vielä yksi yhtäläinen tekijä oli koulun polttaminen.
Tekijä otti ilmeisesti mallia Jokelasta, johon malli otettiin kai Columbiasta.
Kirjoitin aikoinaan tekstin joka sivusi tätä aihetta, otin sen jokelan yhteydessä taas kirjoitukseen, kenties olisi aika palata siihen. Ehkä kirjoitan sen tänne.
Tämä ei ole se teksti
Nuoret elävät väkivallalla, moraalittomuudella ja turvattomuudella kyllästetyssä maailmassa, jossa perheet hajoavat, tukirakenteet sortuvat ja kenelläkään ei ole tarjota vastauksia siihen, mikä on oikein. Roolimalleja ei ole, ei ihanteita, ei yleviä esikuvia. Meillä on vain suoritusta, seksiä, pettämistä, väkivaltaa, huumeita, vaatimuksia , sotaa ja ahdistusta. Katso huviksesi mistä media ja viihde nykyään puhuvat. Suurin osa nuorista selviää kyllä, ihminen on selviytyjä. Mutta ihan kaikki eivät kestä.
Tietysti nyt sanotaan että "mikä sinä olet muka moralisoimaan!?"
Kirjoitan omia kokemuksiani, minä en "muka" tiedä; minä tiedän.
Tiedä miltä tuntuu olla koulukiusattu, hylkiö, vihattu, torjuttu ja yksinäinen. Tiedän kyllä mitä nykymaailma tekee nuorille; se oli tehdä, ja tekikin sen minulle. Minä tiedän vihan joka janoaa kostoa ja kuolemaa. Tunnen tyhjyyden, koska olen sen kokenut.
Ja siksi voin kirjoittaa tästä, minut pelastettiin vajoamasta siihen.
Kanssa ihminen ei minua pelastanut.
Sen teki Herra.
Ihminen ei olisi siihen kyennyt.
Tekijä otti ilmeisesti mallia Jokelasta, johon malli otettiin kai Columbiasta.
Kirjoitin aikoinaan tekstin joka sivusi tätä aihetta, otin sen jokelan yhteydessä taas kirjoitukseen, kenties olisi aika palata siihen. Ehkä kirjoitan sen tänne.
Tämä ei ole se teksti
Nuoret elävät väkivallalla, moraalittomuudella ja turvattomuudella kyllästetyssä maailmassa, jossa perheet hajoavat, tukirakenteet sortuvat ja kenelläkään ei ole tarjota vastauksia siihen, mikä on oikein. Roolimalleja ei ole, ei ihanteita, ei yleviä esikuvia. Meillä on vain suoritusta, seksiä, pettämistä, väkivaltaa, huumeita, vaatimuksia , sotaa ja ahdistusta. Katso huviksesi mistä media ja viihde nykyään puhuvat. Suurin osa nuorista selviää kyllä, ihminen on selviytyjä. Mutta ihan kaikki eivät kestä.
Tietysti nyt sanotaan että "mikä sinä olet muka moralisoimaan!?"
Kirjoitan omia kokemuksiani, minä en "muka" tiedä; minä tiedän.
Tiedä miltä tuntuu olla koulukiusattu, hylkiö, vihattu, torjuttu ja yksinäinen. Tiedän kyllä mitä nykymaailma tekee nuorille; se oli tehdä, ja tekikin sen minulle. Minä tiedän vihan joka janoaa kostoa ja kuolemaa. Tunnen tyhjyyden, koska olen sen kokenut.
Ja siksi voin kirjoittaa tästä, minut pelastettiin vajoamasta siihen.
Kanssa ihminen ei minua pelastanut.
Sen teki Herra.
Ihminen ei olisi siihen kyennyt.
Kolmas luku - DEDECUS
Eilen illalla kävin laitoksemme lähellä olevassa marketissa hankkimassa hieman tarvikkeita. Heti päästyäni sisään minua kohtasi näky jota voi parhaimmillaankin kuvailla absurdiksi (ja pahimmillaan häpeälliseksi).
Kun jossain on tapahtunut karmaiseva onnettomuus, niin se saatetaan kansan tietoon lehdistössä. Tai kun joku politikko voittaa vaalit, tai maailmalla soditaan, niin se näkyy iltapäivälehtien mainoksissa.
No, eilen oli ilmeisesti tapahtunut jotakin joka oli pikimmiten saatettava koko kansan tietoon; joku oli nakuillut jossakin. Iltalehti tai Iltasanomat, (en muista kumpi korppikotka oli asialla tällä kertaa) oli laittanut etusivukseen kuvan jostakin naikkosesta vailla yläosaa. Ison kuvan.
...
Siellä marketissa käy pikku lapsia, herkässä iässä olevia nuoria, maahanmuuttajia ja varmasti muitakin kaltaisiani jotka eivät tahdo nähdä moista paskaa julkisilla paikoilla.
EN tiedä pidättekö minua naurettavana kun ärsyynnyn moisesta, enkä taida lopulta edes välittää.
O TEMPORA O MORES. Tämä on teille oi korppikotka lehdistö: Jos ette sääli minua, niin säälikää edes lapsia.
Kun jossain on tapahtunut karmaiseva onnettomuus, niin se saatetaan kansan tietoon lehdistössä. Tai kun joku politikko voittaa vaalit, tai maailmalla soditaan, niin se näkyy iltapäivälehtien mainoksissa.
No, eilen oli ilmeisesti tapahtunut jotakin joka oli pikimmiten saatettava koko kansan tietoon; joku oli nakuillut jossakin. Iltalehti tai Iltasanomat, (en muista kumpi korppikotka oli asialla tällä kertaa) oli laittanut etusivukseen kuvan jostakin naikkosesta vailla yläosaa. Ison kuvan.
...
Siellä marketissa käy pikku lapsia, herkässä iässä olevia nuoria, maahanmuuttajia ja varmasti muitakin kaltaisiani jotka eivät tahdo nähdä moista paskaa julkisilla paikoilla.
EN tiedä pidättekö minua naurettavana kun ärsyynnyn moisesta, enkä taida lopulta edes välittää.
O TEMPORA O MORES. Tämä on teille oi korppikotka lehdistö: Jos ette sääli minua, niin säälikää edes lapsia.
maanantai 22. syyskuuta 2008
Toinen luku - SECUNDUS
Blogini on näköjään kerännyt peräti viisi vierasta, tietty kaikki eivät viitsi äänestää, mutta ei se mitään, ainakin joku on käynyt täällä. Edistystä.
Elämä jatkuu, tai pitäisi kai sanoa että koulu jatkuu, eihän täällä mitään elämää ehdi viettämään kun töitä tulee tätä tahtia. Ja tännekkin pitäisi ehtiä kirjoittelemaan jotakin. Mahtavaa.
En tiedä kokeeko kukaan muu stressiä tämän OKL opiskelun takia, mutta itselläni alkaa ainakin olla jo sellainen olo että kohta alkaa hiuksia harmaantumaan. Ehkäpä meitä kohdellaan aluksi ankarasti, jotta nähdään kenellä ei kantti kestä. On aika savustaa ulos heikoin lenkki. hyvästi!
Tai sitten ei.
Ehkä otan kaiken liian raskaasti, ehkä olen ainoa opiskelija koko rakennuksessa joka potee stressiä. VAE DISCIPULUS. Itseäni syö kaikkein eniten se että tieto opiskelusta ja kursseista on strategisesti pirstottu ympäri ämpäriä. Osa löytyy jaetuista lapuista, osa tulee sähköpostina, osa on jollain ilmoitustaululla toisen kerroksen käytävässä... nämä on löydetty, missähän muualla sitä vielä on? Voisivat laittaa vaikka "moogleen" opiskelijoiden ilmoitustaulun jossa olisi KAIKKI relevantti informaatio, niin ei tarvitsisi ihmetellä että "millä ihmeellä tämäkin olisi pitänyt tietää?"
Onkohan kovin moni seurannut uutisoitia siitä partikkeli-törmäyttäjästä, jonka pelättiin synnyttävän mustan aukon joka nielisi planeetan uumeniinsa? Tuomiopäivän profeetat kokivat karvaan pettymyksen kun laite hyrähti käyntiin ilman traagisempia seuraamuksia. Vähän aikaa sitten hakkerit tunkeutuivat koneeseen ja ivasivat turvatoimia jättämällään viestillä. Siitä vielä hiukan eteenpäin ja koneen ilmoitettiin olevan rikki, ja korjaus kestää kaksi kuukautta. Wonderful...
Laitetaan tähän pari Juutube linkkiä kun niitä kulma pitäisi tänne listailla. Tässä pari pitkän linjan suosikkia; "puhuva" koira...
http://www.youtube.com/watch?v=riT6ku1DoJI
ja "kurkkuolutta"
http://www.youtube.com/watch?v=hXkqJxYdbdg
Toisen luvun loppu.
TERMINUS EST
Elämä jatkuu, tai pitäisi kai sanoa että koulu jatkuu, eihän täällä mitään elämää ehdi viettämään kun töitä tulee tätä tahtia. Ja tännekkin pitäisi ehtiä kirjoittelemaan jotakin. Mahtavaa.
En tiedä kokeeko kukaan muu stressiä tämän OKL opiskelun takia, mutta itselläni alkaa ainakin olla jo sellainen olo että kohta alkaa hiuksia harmaantumaan. Ehkäpä meitä kohdellaan aluksi ankarasti, jotta nähdään kenellä ei kantti kestä. On aika savustaa ulos heikoin lenkki. hyvästi!
Tai sitten ei.
Ehkä otan kaiken liian raskaasti, ehkä olen ainoa opiskelija koko rakennuksessa joka potee stressiä. VAE DISCIPULUS. Itseäni syö kaikkein eniten se että tieto opiskelusta ja kursseista on strategisesti pirstottu ympäri ämpäriä. Osa löytyy jaetuista lapuista, osa tulee sähköpostina, osa on jollain ilmoitustaululla toisen kerroksen käytävässä... nämä on löydetty, missähän muualla sitä vielä on? Voisivat laittaa vaikka "moogleen" opiskelijoiden ilmoitustaulun jossa olisi KAIKKI relevantti informaatio, niin ei tarvitsisi ihmetellä että "millä ihmeellä tämäkin olisi pitänyt tietää?"
Onkohan kovin moni seurannut uutisoitia siitä partikkeli-törmäyttäjästä, jonka pelättiin synnyttävän mustan aukon joka nielisi planeetan uumeniinsa? Tuomiopäivän profeetat kokivat karvaan pettymyksen kun laite hyrähti käyntiin ilman traagisempia seuraamuksia. Vähän aikaa sitten hakkerit tunkeutuivat koneeseen ja ivasivat turvatoimia jättämällään viestillä. Siitä vielä hiukan eteenpäin ja koneen ilmoitettiin olevan rikki, ja korjaus kestää kaksi kuukautta. Wonderful...
Laitetaan tähän pari Juutube linkkiä kun niitä kulma pitäisi tänne listailla. Tässä pari pitkän linjan suosikkia; "puhuva" koira...
http://www.youtube.com/watch?v=riT6ku1DoJI
ja "kurkkuolutta"
http://www.youtube.com/watch?v=hXkqJxYdbdg
Toisen luvun loppu.
TERMINUS EST
tiistai 16. syyskuuta 2008
Ensimmäinen luku - PRIMITIUS
Tästä se sitten alkaa, vuosia eteenpäin (?) jatkuva bloggaaminen. Taas yksi blogi lisää internettiin.
Pisara vettä meressä.
En tiedä vielä mitä täällä tulee tapahtumaan.
Alanko saarnaamaan parannusta, vai ilmaisenko sanoiksi äärettömän turhautumiseni maailmaa kohtaan... ryhdynkö kenties politikoimaan?
Kirjoitanko runoja; piirränkö kuvia?
HXBTDXLVSHD NVTVXNAAHNXU KVBADXTTF, vai ilmaisenko itseni kaikille nähdä?
"we must trust time to reveal all things"
TEMPUS FUGIT.
Pisara vettä meressä.
En tiedä vielä mitä täällä tulee tapahtumaan.
Alanko saarnaamaan parannusta, vai ilmaisenko sanoiksi äärettömän turhautumiseni maailmaa kohtaan... ryhdynkö kenties politikoimaan?
Kirjoitanko runoja; piirränkö kuvia?
HXBTDXLVSHD NVTVXNAAHNXU KVBADXTTF, vai ilmaisenko itseni kaikille nähdä?
"we must trust time to reveal all things"
TEMPUS FUGIT.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)