Tänään on Jokelan tragedia uusiutunut Kauhajoella. 20 vuotias mies on ampunut kuolettavasti yhdeksää ihmistä, ja haavoittanut varmaan useampia palvelualojen oppilaitoksessa. Jokelassa kuoli kahdeksan tekijä mukaan lukien yhdeksän nuorta, nyt sama on toistunut. Kuten Jokelassakin tekijä ampui lopuksi itseään päähän. Vielä yksi yhtäläinen tekijä oli koulun polttaminen.
Tekijä otti ilmeisesti mallia Jokelasta, johon malli otettiin kai Columbiasta.
Kirjoitin aikoinaan tekstin joka sivusi tätä aihetta, otin sen jokelan yhteydessä taas kirjoitukseen, kenties olisi aika palata siihen. Ehkä kirjoitan sen tänne.
Tämä ei ole se teksti
Nuoret elävät väkivallalla, moraalittomuudella ja turvattomuudella kyllästetyssä maailmassa, jossa perheet hajoavat, tukirakenteet sortuvat ja kenelläkään ei ole tarjota vastauksia siihen, mikä on oikein. Roolimalleja ei ole, ei ihanteita, ei yleviä esikuvia. Meillä on vain suoritusta, seksiä, pettämistä, väkivaltaa, huumeita, vaatimuksia , sotaa ja ahdistusta. Katso huviksesi mistä media ja viihde nykyään puhuvat. Suurin osa nuorista selviää kyllä, ihminen on selviytyjä. Mutta ihan kaikki eivät kestä.
Tietysti nyt sanotaan että "mikä sinä olet muka moralisoimaan!?"
Kirjoitan omia kokemuksiani, minä en "muka" tiedä; minä tiedän.
Tiedä miltä tuntuu olla koulukiusattu, hylkiö, vihattu, torjuttu ja yksinäinen. Tiedän kyllä mitä nykymaailma tekee nuorille; se oli tehdä, ja tekikin sen minulle. Minä tiedän vihan joka janoaa kostoa ja kuolemaa. Tunnen tyhjyyden, koska olen sen kokenut.
Ja siksi voin kirjoittaa tästä, minut pelastettiin vajoamasta siihen.
Kanssa ihminen ei minua pelastanut.
Sen teki Herra.
Ihminen ei olisi siihen kyennyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tiedän varsin hyvin kuin olisi jonkinlainen kummajainen ihmisten joukossa, vaikka parhaansa mukaan yrittää sopeutua. Sitä vain joko potkitaan kerralla pois tai hiljalleen eristetään joukosta. Kun on ulkona ihmisistä, on samalla ulkona yhteiskunnasta. Siinä sitten alkaa syytellä ihmisiä, itseään tai molempia. Seurauksena viha, masennus, apatia jne.
Jotkut kestävät, kuten jo totesit, toiset eivät ja masentuvat. Jotkut heistä lähtevät ja näistä osa vie toisia mukanaan kuin se olisi jonkinlainen suurikin uroteko. Halveksin ihmisiä, jotka tuhoavat toisten elämän oman itsekkyytensä vuoksi.
Toisaalta ei nuorten itsemurhista varmaan edes puhuttaisi, jos ei olisi näitä aggressiivisia poistujia (Myyrman, Jokela, Kauhajoki) tai sitten kuuluisia henkilöitä, jotka murhaavat itsensä (vert. Piikkiöläinen missi ja Idols-laulaja). Jos tavallinen tallaaja tekee itsemurhan kaikessa hiljaisuudessa, vain ne ihmiset, joita se koskettaa, puhuvat asiasta jonkun aikaa ja asia unohtuu pian. Siksi toisaalta taidan ymmärtää niitä, jotka haluavat näyttävän poistumisen näyttämöltä, jotta heidät kerrankin huomattaisiin ja huomattaisiin se, mihin he pystyvät. Mutta sen tekeminen toisten kustannuksella on väärin.
Mutta kun voi sen verran huonosti, ei enää ajattele muita. Tärkeintä on vain kuolema.
Ihan tottahan tuo on. Tavallinen kansa saa maistaa hiljaisuuden spiraalia kun uutiskynnyksen rikkovat vain hirmuteot tai julkkikset.
Siinä vaiheessa kun nuori ottaa pyssyn kouraan ja päättää että "nyt mennään", niin en osaa edes kuvitella sitä lukkoa joka siellä sisällä on. Kun mikään empaattinen tunne ei enää pysäytä, ja sydän on kovettunut betoniksi... Sitä en tahdo itseni enkä kenenkään ikinä kokevan.
Lähetä kommentti